Hanoi Rocksin ensimmäinen keikka oli Kisapirtillä

 

”Tää on tosi nasta mesta, kun tää on niin snadi.”

Näillä sanoilla vastasi nuori Andy Mc Coy Glenssi-pienlehden toimittajan Harri Karvisen kysymykseen ”Miltä tuntuu soittaa Virroilla?”. Nuori Andy soitti 27.3.1980 Pelle Miljoona 1980:n rivistössä varamiehenä Virtain työppiksellä Luovan Musiikin yhdistyksen, Luomuksen, järjestämällä keikalla.

Andy Mc Coy ja Sami Yaffa saivat molemmat ensikosketuksensa Virtain rock-elämään soittaessaan Pelle Miljoonan riveissä. Michael Monroe tiettävästi vieraili paikkakunnalla ensimmäisen kerran soittaessaan saksofonia Maukka Perusjätkän yhtyeessä juhannuksena 1980. Monroen hahmo jäi monelle mieleen, vaikka he eivät häntä vielä tuolloin tunteneetkaan.

Samaisen vuoden 1980 viimeisinä tunteina Virroilla tehtiin rock-historiaa. Hanoi Rocksin legendaarinen kokoonpano oli syntynyt syksyn aikana ja soitti ensimmäistä kertaa yhdessä keikalla Hanoi Rocks -nimen alla.

Andy Mc Coy muistelee Hanoista ikuisuuteen -kirjassa, että Virtain keikkaan valmistauduttiin seuraavasti: ”Virroilla Nasse osti pienen Four Rosesin, Sami 13 lonkeroa ja Makke kasan kaljaa.” (Kullman 1987, 42.) Omaa juomalistaansa hän ei kerro, toteaa ainoastaan olleensa tottunut alkoholiin.

                                                        

 

 

Vuoden 1980 viimeiset hetket

Vuosi on vaihtumassa perinteisin menoin Virroilla. Kisapirtillä on bileet ja bändi, josta suurin osa yleisöstä ei tiedä entuudestaan yhtään mitään. Bändi muistelee osan yleisöstä olleen juovuksissa, osa tulee tapaamaan ystäviä, osaa kiinnostaa uusi pääkaupunkiseudulta tuleva bändi, Hanoi Rocks. Kisapirtin lava on poikkeuksellisesti keskellä salin pitkää takaseinää. Sijoittelu on siinä mielessä katsojaystävällinen, että bändi näkyy myös kahvilan puolelle. Kisapirtillä kokeillaan erilaisia lavaratkaisuja huonon äänentoiston vuoksi.

Bändin hypätessä lauteille eletään vuoden 1980 viimeisiä hetkiä. Moni yleisöstä myöntää yllättyneensä bändin ulkonäöstä. Järjestysmiehet katselevat esitystä epäluuloisina. Maalaisnuorison silmään meikkaavat nuoret pojat vaikuttavat oudoilta ilmestyksiltä. Osa yleisöstä poistuu lavan läheisyydestä, toiset siirtyvät lähemmäksi – mutta ei ihan heti. Joku muistaa lavan edustan olleen aivan tyhjä ensimmäisten biisien ajan. Osa yleisöstä luulee Michael Monroeta tytöksi ja jopa ihmettelee asiattomasti ääneen laulajatytön pieniä rintoja.

Manageri Seppo Vesterinen muistelee Väntäsen kirjassa (2009, 89), että vähintään puolet yleisöstä lähti ulos bändin aloittaessa. Kysyttäessä Facebookin Puskaradio-ryhmässä kyseisestä keikasta kertoo moni nähneensä sen. Yleisöä lienee siis ollut Kisapirtillä alkujaan erittäin paljon, tulihan Virtain keikoille ihmisiä bussilasteittain myös naapurikunnista. Toisaalta Hanoi Rocks on soittanut Virroilla vuosina 1980–1982 neljä kertaa, joten osa muistoista saattaa olla joltain muulta kolmesta keikasta.

Andy Mc Coy muistelee (Kullman 1987) ensimmäisen keikan menneen ”aivan perseelleen”. Moni yleisön joukosta muistaa kuitenkin aivan toisin ja kertoo musiikin olleen hyvää jo ensimmäisellä keikalla. Vuosikymmentenkin jälkeen moni kertoo bändin vaikuttaneen oudolta, mutta hyvä musiikki sai seuraamaan keikan loppuun asti.

Meikkaavat miehet eivät olleet tuolloin kovin tavallinen ilmiö Suomen maaseudulla. Michael Monroe muistelee manageri Vesterisen kertoneen hänen esiintymisensä vaikuttaneen hermostuneelta, sillä Monroe oli sukinut tukkaansa koko keikan ajan (Väntänen 2009, 90).

Tappeluita ja metakkaa ei tällä keikalla muisteta olleen, ehkä jotain pientä suunsoittoa, ei sen pahempaa. Sitkeän kaupunkilegendan mukaan paikallisten ja bändin välillä olisi kuitenkin ollut erimielisyyksiä.

Kun keikka päättyy, eletään jo vuotta 1981. Tuskin kukaan yleisöstä vielä aavistaa, millaista historiallista tapahtumaa he olivat juuri olleet seuraamassa.

Michael Monroe ja Sami Yaffa soittavat edelleen yhdessä. Kuva: © Heli Antila.

 

 

Hanoi Rocksin varhaisvaiheista

Hanoi Rocks syntyi ja löysi oikean kokoonpanonsa Andy Mc Coyn ja Sam Yaffan liityttyä bändiin. Joitain keikkoja oli tehty Hanoi Rocksin nimellä jo aiemmin vuosina 1979–1980. Silloin mukana olivat Michael Monroe, Nasty Suicide, Nedo Soininen, Stefan Piesnack ja Peki Sirola. (Väntänen 2009, 46, 48.)

Kun uusi kokoonpano (Michael, Andy, Nasty, Sam ja Gyp) oli syntynyt, olivat helsinkiläispoikien ja yhden tukholmalaispojan toiveet korkealla. Kaikilla oli SE tunne, että tästä tulee vielä jotain suurta ja Suomesta lähdetään valloittamaan maailmaa.

Bändin jäsenet olivat jo viettäneet Tukholmassa aikaa ja treenailleet. Sieltä oli tarttunut mukaan rumpali Gyp Casino. Laulajana toimi Michael Monroe ja toisena kitaristina Nasty Suicide. Bändi oli koossa ja nyt haluttiin keikoille. Muusikot olivat Virtain ensimmäisen keikan aikaan vielä kovin nuoria. Michael ja Andy olivat 18-vuotiaita, Nasty ja Sami vasta 17 ja Gyp 20 vuotta.

Keikat oli helpointa aloittaa Suomesta, vaikka mieli paloi kansainvälisille markkinoille. Vuonna 1980 uudella kokoonpanolla tehtiin ainoastaan yksi keikka ja se pidettiin Virtain Kisapirtillä. Virrat saattoi valikoitua keikkapaikaksi Lido Salosen ohjelmatoimiston avustuksella, koska hänellä oli tuohon aikaan virtolainen tyttöystävä (Salonen 2001).

Todellisuudessa keikkapaikkakunta ei ehkä sittenkään ollut aivan outo Hanoi Rocksin pojille, sillä Andy ja Sam olivat soittaneet Virroilla Pelle Miljoona Oy:n riveissä ja Michael Monroekin Maukka Perusjätkän yhtyeessä kiertäessään. Keikkapaikka ei varmastikaan herättänyt erityisiä tunteita bändin pojissa. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että he myöhemmin muistivat kaikissa mahdollisissa yhteyksissä mainita ensimmäisen keikkansa olleen juuri Virroilla.

Osa yleisöstä muistelee aistineensa pientä ylimielisyyttä. Myös bändi kertoo kummaksuneensa maalaisyleisöä, josta osa oli vahvasti juovuksissa keikalle tullessaan ja keskittyi musiikin sijaan enemmän muihin asioihin. (Väntänen 2009, 90).

 

Matkustajakodin tarina

1980-luvulla keikkamatkoilla ei ollut tapana yöpyä vielä hotelleissa, vaan etsittiin edullisempia vaihtoehtoja. Virroilla esiintyneet yhtyeet yöpyivät tuolloin tyypillisesti paikallisessa matkustajakodissa.

Hanoi Rocksin jäsenten muistelmissa kiertää tarina äidin ja tyttären pitämästä matkustajakodista, jossa koko bändi roudareineen mahdutettiin yhteen ainoaan huoneeseen yöksi. Osa Kisapirtin keikalla käyneestä yleisöstä muistaa bändin poikien kävelleen keikkapaikalle Virtaintietä. Mahdollisesti tien toisessa päässä sijaitsevasta matkustajakodista?

Tarinasta löytyy lukuisia erilaisia versioita: milloin poikien huoneessa on piipahtanut äiti, milloin tytär. Matkustajakoti on jäänyt bändin poikien mieleen siitä syystä, että emännistä toinen oli käynyt vieraiden huoneissa tai liikuskellut käytävillä, mitä pojat olivat säikähtäneet. Mistään pahoista aikomuksista ei kuitenkaan ole ollut kyse ja ensimmäisen keikan bändärisaldoksikin mainitaan puhdas nolla (Väntänen 2009). Tapaus lienee kuitenkin pelästyttänyt ja jäänyt mieleen.

Gyp Casino muistelee, että jo ensimmäisellä keikalla bändillä oli faneja (Väntänen 2009). Hanoi Rocksin ensimmäinen seiskatuumainen I want you/ Kill city kills oli saapunut painosta marraskuussa 1980. (Väntänen 2009, 85–86.) On siis teoriassa mahdollista, että Virtain keikalla kuultiin bändin ensimmäisen sinkun kappaleita.

 

Tappelusta käräjille Virroille

Hanoi Rocksin jäsenten muisteluissa puhutaan tappelusta ja käräjistä. Osa muistoista sijoittaa ne Virroille, osa Alavudelle. On myös mahdollista, että Alavuden tapahtumista on käyty käräjiä Virroilla. Andy Mc Coy kirjoittaa kirjassaan Sheriffi Mc Coy (2001), että tappelu olisi tapahtunut bändin ensimmäisellä keikalla Virroilla.

”Oli talvi ja me oltiin Virroilla meidän ekalla keikalla. Mul oli ollu matsi Annan, mun gimmafrendin kanssa. Jeppe oli tuntenut sen pikkuskidistä ja se suuttu mulle. Se hyökkäs takaapäin, kun mä soitin kitaraa, täst on kai video jossain.

Sitten yhtäkkiä mä, saatana, näen miten yks paikallinen roudarijuntti istu keskelle lavaa tsetin aikana. Mä sanoin, et painu vittuun tää on meidän lava. Mä heitin sitä flindalla, mut se ei lähetny vittuun. Onneks se flinda missas. Sitten Jeppe hyökkää mun kimppuun ja nää järjestysmiehet on kaikki myös mun kimpussa. Tietenkin mä otin kitaran, mä löin kahta, kolmee päähän, juoksin takahuoneeseen ja panin oven lukkoon. Siel tuli aika raivari. Andyn piti saada aggressiot ulos. Mä hajotin kaikki seinänkokoiset peilit, kaikki. Lopulta Seppo pääs takahuoneeseen. Siel oli ulkona kuulemma kuustoista kylän kirkon ovien kokosta poikaa, että ”kyllä mie hoijetaan toi Helsingin hintti, saatana! Käyttää varmaan huumeita”.” (Mc Coy 2005, 37–38.)

 

Vastaava Gypin ja Andyn nujakka yhdistetään myös kyseisen kokoonpanon loppuvaiheisiin. Esimerkiksi Ari Väntäsen kirjassa ”All those wasted years” kuvaillaan tappelua hyvin samanlaisin sanakääntein, mutta sen kerrotaan tapahtuneen Alavudella juhannuksena 1982. Hyvin pian tuon keikan jälkeen Gyp Casino sai potkut Hanoi Rocksista ja hänen tilalleen rumpaliksi tuli Razzle. (Väntänen 2009, 173–177.)

Juhannuksena 1982 Hanoi Rocks soitti Virroilla, mutta ei Alavudella. Sen sijaan Alavuden Aulavalla järjestettiin festivaalit 9.-10.7.1982 -- festarijutussa toimittaja mainitsee bändin rumpalin hyökänneen esiintymisen aikana kitaristin kimppuun (Suomenselän Sanomat 15.7.1982). Jutussa tosin puhutaan virheellisesti suomalaisesta rumpalista ja ruotsalaisesta kitaristista, vaikka todellisuudessa kansalaisuudet menivät toisin päin.

Kukaan Virtain Kisapirtin ensimmäisellä keikalla olleista ei muista tappelua tai yleistä epäjärjestystä. Pieni kahakka Virroillakin on muistitietojen mukaan tapahtunut. 28.1.1982, kun Hanoi Rocks soitti Virtain työväentalolla. Yleisön muistikuvien mukaan Andy hajotti keikalla kitaransa ja joutui sen jälkeen lainaamaan kitaraa paikalla olleelta virtolaismuusikolta. Paikallisten ja bändin välisestä tappelusta ei kuitenkaan puhuta. 

Ennakkojuttu Suomenselän Sanomissa 26.1.1982.

 

Kaikissa kirjoissa kuvatuissa tappelukertomuksissa kerrotaan myös käräjistä, joille Andy joutui tulemaan kesken ulkomaankiertueen. Käytiinkö käräjiä bändiä vastaan siis ainoastaan Alavuden tapahtumien vuoksi - vai sekä Alavuden että Virtain tapahtumien vuoksi?

Paikallisten negatiivinen suhtautuminen Hanoi Rocksiin oli Suomen maaseutualueilla yleistä. Väntäsen (2009, 121) kuvaus ”Vihaa ja rakkautta suhteessa 50–50” lienee ollut varsin lähellä totuutta.

Varmaa on kuitenkin se, että Hanoi Rocks soitti Kisapirtillä 31.12.1980 ja työppiksellä 28.1.1982. Lisäksi bändi nähtiin Hiekkarannalla juhannuksena 1981 ja juhannuksena 1982. Andy Mc Coyn ja Nasty Suiciden Suicide Twins soitti Hiekkarannalla 13.9.1986. Andy Mc Coy nähtiin myös soolokeikalla Virtain rockjuhannuksessa vuonna 1996. Samoihin aikoihin hänestä tehtiin havaintoja Virtain katukuvassa muutenkin, sillä hän asui noihin aikoihin äitinsä luona Keuruun Pihlajavedellä ja liikkui paljon Virroilla.

Andy ja Angela Virroilla juhannuksena 1996.  

©Heli Antila.

 

Juhannuksena 1996 historia toisti jälleen itseään. Andy joutui lainaamaan esiintymistään varten kitaraa. Tuolloin oli nimittäin sellainen tilanne, että Andyn kaikki kitarat olivat kanissa. Lainakitara löytyi ja sen omistajalle jäivät muistoksi Andyn vyön soljen painaumat kitaran kylkeen. Itse soittoväline säilyi kuitenkin ehjänä, vaikka kitaristi ainakin kertaalleen lensi tuolin kanssa selälleen (Carlstedt ja Miettinen 2009).

Lähteet:

Carlstedt, A. & Miettinen, K. 2009. AC – takapirujen kuningas. Helsinki: Like Kustannus.

Facebookin Puskaradio Virrat -ryhmässä käyty keskustelu.       

Kullman, M. 1987. Andy Mc Coy – Hanoista ikuisuuteen. Helsinki: Odessa.

Mc Coy, A. 2007. Sheriffi Mc Coy. Helsinki: WSOY.

Salonen, L. 2001. Elämä, jota en olisi halunnut elää. Helsinki: WSOY.

Suomenselän Sanomat, vuosikerrat 1980–1982.

Viitala, P. julkaisematon. Hiekkarannan esiintyjät.

Väntänen, A. 2009. Hanoi Rocks. All those wasted years. Helsinki: Like Kustannus.

 

Teksti: ©  Heli Antila

Kuvat: Lehtileikkeet Suomenselän Sanomat, valokuva Heli Antila.